Peruskuivatus on edellytys pellon toimivalle vesitaloudelle
Peruskuivatus tarkoittaa alueen lasku- ja piiriojista muodostuvaa verkostoa, jolla johdetaan valuma- sekä salaojavedet kohti suurempia valtaojia ja vesistöjä. Kunnossa oleva peruskuivatus on edellytys pellon toimivalle vesitaloudelle ja salaojien toiminnalle. Pellon peruskuivatuksen kannalta tärkeimmät ojat ovat pellolta pois virtaava laskuoja sekä pellon yläreunassa oleva niskaoja.
Laskuojan on oltava avoin sekä riittävän syvä, jotta salaojista virtaava vesi pääsee pois pellolta. Ojan kesäveden pinnan sekä maan pinnan välistä eroa kutsutaan kuivavaraksi. Yleisenä sääntönä voidaan sanoa, että kuivavaran tulisi olla niin suuri, että salaojat pystyvät virtaamaan vapaasti kesäveden aikana. Useimmiten tämä on 110–140 cm pellon matalimmasta kohdasta mitattuna. Riittävä kuivavara auttaa myös salaojituksen kunnossa pysymistä – avoimena virtaava salaojaputkisto ei tukkeudu niin helposti.
Ojien puhtaanapito osana ojien kunnossapitoa
Toinen tärkeä peruskuivatuksen oja on niskaoja. Niskaoja estää pellon ulkopuolisten vesien pääsyn pellolle, kun pellon ulkopuolella oleva maa-alue on korkeammalla kuin pellon pinta. Erinomaisestikaan toimiva salaojitus ei kykene vastaanottamaan suuria pintavaluntana saapuvia vesimääriä, joten ongelma on helpointa ratkaista johtamalla pintavalunta ojaan jo ennen kuin se saapuu pellolle.
Piiriojien kunnossapitoon kuuluu myös ojien puhtaanapito puista ja muusta ylimääräisestä kasvillisuudesta. Oja kannattaa pitää puhtaana sen koko leveydeltä. Näin vältytään myös turhilta puiden varjojen aiheuttamilta satotappioilta ja muilta ongelmilta, joita ovat esimerkiksi maan tiivistyminen puiden varjostamilla alueilla. Puut on poistettava 15 metrin säteellä salaojista, jotta juuret eivät pääse tukkimaan putkia. Pajujen juuret voivat ulottua vieläkin pidemmälle, joten ojien puhtaanapitoon kannattaa todella panostaa.
Ojitusyhteisöt
Peruskuivatus edellyttää usein yhteistyötä naapuriviljelijöiden ja muiden maanomistajien kanssa. Tätä tarkoitusta varten on perustettu myös ojitusyhteisöjä. Suurempien valtaojien perkauksen yhteydessä kannattaakin ojitusyhteisön mahdollinen olemassaolo selvittää. Näin saadaan kustannuksia jaettua suuremmalle joukolle maanomistajia – kaikille, jotka ojituksesta hyötyvät.
Valtaojien kunnostukseen liittyvät myös ympäristönäkökulmat. Pohjapatojen sekä kaksitasouomien avulla voidaan pienentää ojien eroosiota, ja kosteikoilla sekä laskeutusaltailla ehkäistä jo irronneen kiintoaineksen joutumista vesistöön. Näiden toimien avulla voidaan merkittävästi pienentää viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta.
