Minun tarinani
- Viljelen 170 hehtaarin kasvinviljelytilaa Somerolla. 1990-luvulla pellot olivat erittäin huonossa kasvukunnossa: kaksikymmentä vuotta aikaisemmin salaojitetut peltolohkot kärsivät kuivuudesta tai märkyydestä ja satotasot olivat heikkoja.
- Ostin ketju- ja soramaran ja ryhdyin täydennyssalaojittamaan peltoja. Kaivoin vanhojen salaojien väliin uudet salaojat ja täytin ne pintaan saakka soralla. Näin käsittelin kymmeniä hehtaareita. Pintavesiongelmat vähenivät, mutta satotasot eivät kohonneet. Koko investointi koitui raskaasti tappiolliseksi.
- 2000-luvun vaihteessa tutustuin rakennesalaojitukseen ja sen perusteisiin. Tilasin rakenneputkituksen yhdelle peltolohkolle ja kuohkeutin tiivistyneen jankkokerroksen.
- Tulos oli myönteisesti yllättävä: maa muokkautui keväällä helposti hyvään kylvökuntoon ja satotaso oli täydennyssalaojitettuihin lohkoihin verrattuna kaksinkertainen. Myin koko salaojakaluston ja toteutin rakennesalaojituksen lähes kaikilla peltolohkoilla.
- Vuonna 2003 päätin itse ryhtyä rakennesalaojaurakoisijaksi. Ostin aurakoneen ja hankin perusteellisen koulutuksen tehtävään. Nykyään urakoin rakennesalaojituksia Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla alueella.
- Soita minulle, kerron lisää kokemuksistani.
Vuosi 2004 oli poikkeuksellisen märkä. Vasemmalla rakenneputkitettu lohko jossa yli 5000 kg ha sato. Oikealla täydennyssoraojitetulla lähes menetetty vehnäsato.